Takaisin arkkitehteihin »

Sigurd Frosterus
4.6.1876, Asikkala - 2.3.1956, Helsinki

Sigurd Frosterus kirjoittti ylioppilaaksi 1897 ja valmistui filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta 1899. Hän väitteli tohtoriksi 1920 värin käytöstä maalaustaiteessa. Humanististen opintojen lisäksi Frosterus opiskeli Polyteknillisessä opistossa (nyk. Teknillinen korkeakoulu) ja valmistui arkkitehdiksi 1902. Ensimmäisen opintomatkansa hän teki Italiaan jo 1900, ennen kuin aloitti arkkitehtuuriopintonsa. Myöhemmin hän matkusteli Euroopassa ja Yhdysvalloissa.

Vuosina 1902–04 Frosteruksella oli yhteinen arkkitehtitoimisto Gustaf Strengellin kanssa. 1904 he julkaisivat Helsingin rautatieasemakilpailun yhteydessä tunnetuksi tulleen taistelukirjoituksensa "Arkitektur, en stridskrift våra motståndare tillägnad". Strengell ja Frosterus arvostelivat kilpailun lopputulosta ja asettivat kansallisromanttisten kivikolossien vastapainoksi uuden "teräs-järki-tyylin". Ennen kilpailua Frosterus oli työskennellyt neljä kuukautta Henry van de Velden toimistossa Weimarissa. Hän osallistui mm. Weimarin teatterin suunnitteluun.

Frosteruksen päätyö on Stockmannin tavaratalo Helsingissä. Rakennus toteutettiin hänen ehdotuksensa pohjalta vasta 1929–30, vaikka sen suunnittelusta pidettiin arkkitehtuurikilpailu jo vuonna 1916. Tavaratalossa korostuu monumentaalinen rakenteellisuus, ja se on vielä tänäkin päivänä yksi hienoimmista liikerakennuksista Pohjoismaissa. Rakennuksen laajennus oli vireillä koko Frosteruksen elinajan. Siihen suunniteltiin mm. massiivista torniosaa, jota ei kuitenkaan toteutettu. Hänen muista töistään voidaan mainita Vanajan kartanon päärakennus sekä Inkeroisten ja Isohaaran voimalaitokset. Näiden lisäksi Frosterus suunnitteli useita asuinkerrostaloja Helsinkiin. Vuosina 1918–35 Frosteruksella oli yhteinen toimisto arkkitehti Ole Gripenbergin kanssa. Toimiston töitä ovat mm. Helsingin Säästöpankin ja Yhdyspankin monumentaalista liiketaloarkkitehtuuria edustavat konttorit Helsingin keskustassa.

Frosterus oli taitava akvarellisti, ja hän teki matkoillaan runsaasti vesiväritöitä, mieliaiheenaan etenkin merinäkymät. Hän oli myös lahjakas ja monipuolinen kirjoittaja ja toimi Arkkitehti-lehden päätoimittajana 1908–11. Frosterus oli maalaustaiteen Septem-ryhmän teoreetikko, hänen teostaan "Regnbågsfärgernas segertåg" on pidetty uusimpressionistisen suunnan manifestina Suomessa. Hän on lisäksi julkaissut kirjat "Olikartade skönhetsvärden" (1915), "Solljus och slagskugga" (1917), "Färgproblemet i måleriet" (1920, väitöskirja), "Jorden krymper, jorden växer" (1930) sekä "Stålålderns janusansikte och andra essäer" (1935 ) ja "Nordiskt i dur och moll" (1946). Frosterus sai professorin arvonimen vuonna 1946.

* * *

Museon kokoelmissa olevat Frosteruksen koulutyöt vuodelta 1901, herraskartano ja käräjätalo, kertovat varmaotteisesta tekijästä, jolla on sekä kynänkäyttö että suunnitelma hallinnassaan. Taitavasti laveerattujen piirustusten antama vaikutelma on elävä ja selkeä, suunnitelma tuntuu vain odottavan toteutustaan. Tähän odotukseen Frosterus saikin tottua, sillä hänen omaksumansa arkkitehtuurinäkemys ei saanut meillä vastakaikua. Hallitsevaksi tuli graniittia ja holvikaaria sekä sisustuksissa tummaa tammipintaa käyttävä kansallisromantiikka. Frosteruksen edustama rautarakenteita suosiva rationalismi jäi toiseksi.


Henry van de Velde tarjosi Frosterukselle arkkitehtiosastonsa johtajuutta, mutta tämä päätti palata kotimaahan. Suomessa oli käynnissä Helsingin rautatieasemakilpailu, jonka suhteen Frosteruksella oli varmasti suuria odotuksia. Hänen ehdotuksensa "Eureka" osoittautui kuitenkin aivan liian moderniksi.

Vähän myöhemmässä Viipurin rautatieasemakilpailussa tuomaristo ei ollut kyennyt ajanmukaistamaan näkemyksiään, vaan valitsi voittajaksi jälleen kansallisromanttisen ehdotuksen. Saarisen ja Geselliuksen suunnittelema Viipurin asema oli Helsingin aseman toisinto, ilman tornia. Frosteruksen ja Strengellin yhteistyönä tekemä Viipurin aseman kilpailuperspektiivi kilpailee nykyään oikeutetusti museon kauneimman piirustuksen asemasta.

Stockmannin tavaratalokilpailussa ensimmäisen palkinnon voittivat sittemmin kansalaissodassa kaatuneet Thomén veljekset. Toiseksi tullut Frosterus sai työn, ja se muodostuikin hänelle elämäntehtäväksi. Stockmannin tavaratalo oli kokonaistaideteos sisustuksia ja liikemerkkejä myöten, ja vielä keväällä 1955 Frosteruksen piirustuspöydällä oli koko korttelin käsittävä laajennussuunnitelma. Laajennustyö jäi häneltä kesken, ja sitä jatkoi hänen toimistossaan työskennellyt arkkitehti Marius af Schultén. Suunnitelmaa ei kuitenkaan toteutettu.

Sisustukset ja huonekalut olivat myös Frosteruksen vahva alue. Hänen suunnitelmansa FÅA:n laivan ruokasalin sisustukseksi vuodelta 1907 on kuuluisa. Tässä ja etenkin arkkitehdin oman työhuoneen kalustossa on selvimmin havaittavissa oppi-isä Henry van de Velden vaikutus. Työhuoneen sisustus julkaistiin näyttävästi Arkitektenin numerossa 4 vuonna 1907. Arkkitehtuurimuseossa on tallella muutamia näistä huonekaluista sekä kokonaisuuteen kuuluvat kaksi keramiikkamaljakkoa, jotka Frosterus sai lahjaksi van de Veldeltä. Frosteruksen piirustusarkisto on harvinaisen laaja alkaen ensimmäisistä koulutöistä Stockmannin viimeiseen piirustukseen asti.