Takaisin arkkitehteihin »

Jussi Paatela
27.2.1886, Helsingin pitäjä - 30.5.1962,

Professori Jussi Paatela oli 1910-luvulta alkaen suomalaiseen arkkitehtuuriin ja sen kehitykseen vaikuttanut arkkitehti, joka suunnittelijan työnsä rinnalla keskittyi myös monen yhteiskunnallisen tehtävän hoitoon. Hänen uransa alku sijoittui aikaan, jolloin talouskasvun ja kiihkeän rakentamisen ansiosta arkkitehdeilla riitti kiirettä. Paatela muistetaan sekä yksin että yhdessä arkkitehtiveljensä Toivo Paatelan kanssa suunnittelemistaan rakennuksista. 1920-luvun klassisismillaan ja myöhemmällä funktionalismillaan hän vaikutti eritoten sairaala-arkkitehtuurin sekä pääkaupungin katukuvan kehittymiseen.

Jussi Edvard Paatela (ent. Pavén) syntyi Helsingin pitäjässä nykyisen Vantaan alueella. Hänen isänsä oli seppä, jonka kaksi poikaa alkoivat kuitenkin arkkitehdin uralle. Jussi Paatela kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin suomalaisesta lyseosta vuonna 1906. Hän opiskeli arkkitehtuuria Teknillisessä korkeakoulussa, mistä valmistui vuonna 1911. Myös nuorempi veli, Toivo Paatela (ent. Pavén), opiskeli Teknillisessä korkeakoulussa ja valmistui arkkitehdiksi 1914. Seuraavalla vuosikymmenellä veljekset nousivat suuremman yleisön tietoisuuteen aktiivisen yhteistyönsä kautta.

1910-luvulla Suomessa elettiin poliittisesti epävakaissa oloissa. Ensimmäinen maailmansota, itsenäistyminen ja vuoden 1918 kansalaissota vaikuttivat vääjäämättä uraansa aloittelevan arkkitehdin arkeen. Poliittisen tilanteen kehittyminen oli kuitenkin Paatelan uralle myös eduksi. Kansalaissodan jälkeen julkista rakennustoimintaa oli paljon. Arkkitehdit olivat aikaisemmin suunnitelleet enemmän yksityisille, mutta 1920-luvulla kuntien ja valtion toimeksiannot alkoivat työllistää heitä yhä enenevässä määrin. Tarvittiin uusia julkisia rakennuksia ja kasvaviin kaupunkeihin oli kipeästi saatava lisää asuintaloja. Samanaikaisesti asuntosuunnittelussa huomio keskitettiin esteettisistä kysymyksistä kohti asuinolojen parantamista. Nuoren arkkitehdin uraan tämän kaltainen työkenttä vaikutti paljon. Jussi Paatela orientoituikin yhteiskunnan ja ammatin kehittämiseen jo tuolloin, uransa alkuvaiheilla.

1920- ja 1930-luvuilla oli tavallista, että mittavan suunnittelutyön aluksi arkkitehdit matkustivat ulkomaille tutustumaan sikäläiseen arkkitehtuuriin. Myös Jussi Paatela teki monia opintomatkoja Euroopan maihin. Valmistumisensa jälkeen hän työskenteli Tampereen Teknillisen opiston opettajana vuosina 1914-1918, ja vuonna 1918 hänet palkattiin Helsinkiin Maataloushallituksen arkkitehdiksi. Vuonna 1919 hän perusti nuoremman veljensä kanssa arkkitehtitoimiston, joka seuraavalla vuosikymmenellä saavutti mainetta ja arvostusta niin ammattikunnan kuin suunnittelutöiden tilaajien keskuudessa.

Paateloiden Yrjönkatu 34:ssa sijainnut toimisto tunnettiin erityisesti lukuisten menestyksekkäiden kilpailuiden kautta. Ammattikunta tunsi veljesparin innokkaina kilpailuihin osallistujina, jotka osallistuivat kilpailuun toisinaan jopa kolmella ehdotuksella. He saattoivat laatia kilpailuun molemmat oman ehdotuksensa, joiden lisäksi laadittiin vielä yksi yhteinen ehdotus. Ahkerina tunnetut veljekset voittivatkin kilpailuissa lukuisia palkintoja, ja monet heidän merkittävät työnsä 1920-luvulla olivat juuri kilpailuiden kautta saatuja suunnittelutehtäviä. Paateloiden toimisto työllisti myös muutaman ulkopuolisen arkkitehdin, veljekset hoitivat itse päivisin virkatehtäviään keskittyen toimistonsa töihin pääasiassa vuorokauden muina aikoina.

Arkkitehtitoimisto Jussi ja Toivo Paatelan merkittäviä töitä olivat esimerkiksi Tampereen kirjastotalo, Helsingin yliopiston anatomian laitos, Atlaspankki sekä Kinkomaan, Muhoksen ja Etelä-Hämeen parantolat. Heidän arkkitehtuurinsa edusti vielä tuolloin 1920-luvun klassisismia ja sen muotokieli oli näyttävää ja monumentaalista. Esimerkiksi Helsingin Mikonkadun ja Hallituskadun (nyk. Yliopistokatu) kulmaan vuonna 1929 valmistunut Atlaspankki oli jykevä punatiilirakennus, jonka julkisivua koristivat kuvanveistäjä Gunnar Finnen monet veistoskoristeet. Se asettui kaupunkikuvallisesti hyvin viereisellä tontilla sijaitsevaan W.G. Palmqvistin suunnittelemaan kauppias Lackmanin asuin- ja liiketaloon (1913), joka oli esimerkki Palmqvistin massiivisesta barokkivaikutteisesta klassisismista.

Atlaspankin pääsisäänkäynti sijoittui dramaattisesti Mikonkadun ja Hallituskadun kulmaan. Rakennuksen julkisivu oli suoralinjainen ja aiempaa askeettisempi, mutta fasadeja rytmitti vaihteleva tiilimuuraus ja linjakas ikkunajaottelu. Sen julkisivujen klassisistiset koristeaiheet antoivat arvokkuutta, ja pankkirakennuksen juhlallisuutta lisäsivät myös sisustusten kalliit materiaalit; huonekalujen suunnittelija taiteilija Arttu Brummer oli valinnut esimerkiksi johtokunnan huoneen kalusteisiin samoja kalliita ulkomaisia materiaaleja, jakarandaa ja ebenpuuta, mitä samoihin aikoihin rakenteilla olleen Eduskuntatalonkin kalusteissa käytettiin.

1920-luvun monumentaalisuudesta Paateloiden suunnittelu muuttui kuitenkin kohti pelkistetympää arkkitehtuuria. Ajan ihanteet muuttuivat, ja myös Jussi Paatela alkoi suunnittelussaan soveltaa funktionalismin muotokieltä. Vuonna 1930 veljesten tiet erkanivat, ja molemmat jatkoivat aktiivista suunnittelu-uraa omilla tahoillaan. He tekivät kuitenkin edelleen yhteistyötä joidenkin yksittäisten kohteiden parissa.

Jussi Paatela muutti Snellmaninkadulle, minne perusti myös oman toimistonsa. Hän oli jo tuolloin saavuttanut asiantuntijan maineen sairaalasuunnittelijana, minkä ansiosta hänet valittiin Lääkintöhallituksen rakennusosaston päälliköksi. Tässä tehtävässä Paatela toimi vuosina 1930-1936. Tuona aikana hän laati esimerkiksi Helsingin yliopiston naisten sairaalan, Turun lääninsairaalan ja Porin yleisen sairaalan piirustukset. Oman toimistonsa nimissä hän laati puolestaan muun muassa SPR:n sairaalan, Kotkan naistensairaalan, Kiljavanummen parantolan, Helsingin sisätautien ja kirurgisen klinikan, Muurolan keuhkotautiparantolan ja yhdessä arkkitehti Olli Pöyryn kanssa Pohjois-Karjalan keskussairaalan piirustukset.

Jussi Paatelan työluettelo muodostui sangen pitkäksi ja hänen asiantuntijuuttaan sairaala-arkkitehtuurissa arvostettiin niin monissa kotimaisissa toimikunnissa kuin kansainväliselläkin tasolla. Vuonna 1950 hänet kutsuttiin esimerkiksi Maailman terveysjärjestö WHO:n arkkitehtiasiantuntijaksi Geneveen.

1930-luvulla käyttöön tullut funktionalismi soveltui hyvin kehittyvän lääketieteen tarvitsemiin rakennuksiin. Tyyli kehittyi osin maailmaa koettelevan taloudellisen laman vaikutuksesta, mutta se sopi erinomaisesti sairaalarakennusten hygieniaa ja valoisuutta tavoitteleviin tarkoituksiin. Paatelan sairaalasuunnittelu henki arkkitehtuurin uusia taloudellisuuteen, terveellisyyteen ja tehokkuuteen tähtääviä premissejä. Myös hänen sairaala-arkkitehtuurissaan käyttämä muotokieli muuttui vähitellen klassisistisesta puhtaaksi funktionalismiksi.

Yksi Jussi Paatelan tunnetuimmista omista töistä on Helsingin yliopistolle suunniteltu Metsätalo Unioninkadulla. Rakennus suunniteltiin alunperin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan ja Metsäntutkimuslaitoksen käyttöön, ja se valmistui juuri ennen Talvisotaa 1939. Metsätalo edusti Paatelalle tuohon aikaan ominaista funktionalismia. Tyylisuunnan steriilin muotokielen ja osin Paatelan monien sairaalasuunnitelmien johdosta myös Metsätaloa on joskus erehdytty luulemaan sairaalarakennukseksi.

Niin kuin arkkitehtina, arvostettiin Jussi Paatelaa samaten opettajana ja uusien arkkitehtisukupolvien kasvattajana. Hän toimi Teknillisessä korkeakoulussa useissa opetustehtävissä. Vuosina 1923-1930 hän toimi rakennusopinlehtorina ja vuonna 1930 hänet nimitettiin oppiaineen professoriksi. Tässä tehtävässä hän toimi eläkkeelle jäämiseensä asti eli vuoteen 1949. Paatela oli myös Teknillisen korkeakoulun vararehtori 1940 ja rehtori vuosina 1943-1946.

Jussi Paatela toimi monissa ammattikunnan etuja ajavissa luottamustehtävissä. Hän kuului Suomen arkkitehtiliiton hallitukseen ja toimi vuosina 1923-1933 sen puheenjohtajana. Monista muista luottamustehtävistä mainittakoon Lisätyn rakennushallituksen jäsenyys (vuodesta 1936), Valtion teknillisen tutkimuslaitoksen hallituksen jäsenyys (vuodesta 1943), Rakennusalan standardisoimistoimikunnan jäsenyys (vuodesta 1942) sekä osallistumiset lukuisien arkkitehtuurikilpailuiden palkintolautakuntiin. Hän myös kirjoitti runsaasti moniin rakennusalan julkaisuihin.

Jussi ja Toivo Paatelan yhteinen arkkitehtitoimisto oli ensimmäinen Paateloiden nimeä kantava toimisto. Paateloiden nimi yhdistetään arkkitehtuuriin myös monien muiden vuosikymmenten mittaan vaikuttaneiden toimistojen kautta. Jussi ja Toivo Paatela eivät jääneet suvun ainoiksi arkkitehdeiksi, sillä Jussi Paatelan lapsista myös Veli ja Jaakko Paatela ryhtyivät alalle. Heidän isänsä suunnitteli myöhemmin myös yhteistyössä molempien poikiensa kanssa.

Jussi ja Toivo Paatelan vuonna 1919 aloittama perinteikäs ammatin harjoittaminen jatkuu suvun keskuudessa edelleen. Vuonna 1986 nuoremman sukupolven Paateloiden toimistot yhdistyivät Arkkitehtitoimisto Paatela-Paatela & Co:ksi.

Katso myös Toivo Paatela.

* * *

Arkkitehtuurimuseon arkistossa on runsaasti valokuvia Jussi Paatelan arkkitehtuurista. Kokoelmissa ei ole Paatelan piirustuksia.