Takaisin arkkitehteihin »

Lauri Silvennoinen
13.3.1921, Pielisensuu - 4.7.1969, Helsinki

Lauri Silvennoinen oli arkkitehti, joka toimi yhtenä elementtirakentamisen uranuurtajana maassamme. Hänet tunnetaan parhaiten yhtenä Helsingin Pihlajamäen (1959-1965) näköalalähiön suunnittelijana. Pihlajamäki oli ensimmäinen suomalainen asumalähiö, jonka toteuttamisessa käytettiin täyselementtitekniikkaa. Tänä päivänä alue on asemakaavassa suojeltu.

Lauri Matti Silvennoinen syntyi Pielisensuussa Pohjois-Karjalassa. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin koelyseosta vuonna 1940 ja ryhtyi opiskelemaan arkkitehtuuria. Hän valmistui arkkitehdiksi Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1949 ja pääsi töihin vastaperustettuun Asuntorakennustuotannon valtuuskuntaan eli Aravaan. Tässä työssä Silvennoinen tutustui sosiaaliseen asuntotuotantoon, joka myöhemmin muodostuikin hänen uransa keskeisimmäksi tehtäväalueeksi.

Uraansa aloittelevana arkkitehtina Silvennoinen teki opintomatkoja Ranskaan, Englantiin, Yhdysvaltoihin ja Saksaan. Vuonna 1953 hän sai matkoihinsa Ranskan valtion apurahan ja vuonna 1958 apurahan myönsi British Council. Nuori arkkitehti työskenteli Aravalla aina vuoteen 1950 saakka, kunnes siirtyi toimistoarkkitehdiksi Alvar Aallon toimistoon. Aallolla työskennellessään hän osallistui esimerkiksi Malmin siunauskappelin kilpailuehdotuksen suunnittelutyöhön. Silvennoinen työskenteli Aallolla vuosina 1951-1953 ja perusti oman toimistonsa vuonna 1953.

Silvennoinen oli jo opiskeluaikanaan tutustunut erilaisiin uusiin rakentamismenetelmiin. Hän oli esimerkiksi tutustunut amerikkalaiseen rakentamiseen pilvenpiirtäjineen ja maailman nopeimpine hisseineen Ateneumin Amerikka rakentaa-näyttelyssä vuonna 1945. Hän sai näyttelyssä tutustua muun muassa erilaisiin puuelementtiratkaisuihin, joita yhdysvaltalaisarkkitehdit olivat kehittäneet rakentamisen tehostamiseksi. Silvennoinen antoi Ateneumissa haastattelun Yleisradion Pekka Tiilikaiselle. 1960-luvulla hän sovelsi elementtitekniikkaa uusissa asuinkerrostaloissa ja betonirakennuksissa. Hän tulikin tunnetuksi innovatiivisena arkkitehtina, joka näki elementtirakentamisen taiteena.

Silvennoinen osoitti aitoa kiinnostusta myös sakraalirakennusten suunnitteluun. Hänen ensimmäinen oma suunnittelutyönsä oli Keravan siunauskappeli (1957). Arkkitehti oli kuitenkin motivoitunut asuntosuunnitteluun ja vuonna 1960 hän osallistui Sosiaalisen asuntotuotannon Oy:n Saton toimesta järjestettyyn arkkitehtuurikilpailuun, jossa tehtävänä oli suunnitella uuden asumalähiön osa Helsingin Pihlajamäkeen. Rakennukset tuli suunnitella arkkitehti Olli Kivisen laatimaan uuteen asemakaavaan. Silvennoinen voitti kilpailun ehdotuksellaan Kypsää satoa. Hän sai tehtäväkseen suunnitella Pihlajamäen lounaisosan, kun alueen koillisosan suunnittelusta vastasivat puolestaan Helsingin Asuntokeskuskunnan Hakan arkkitehdit Esko Korhonen ja Sulo Savolainen.

Pihlajamäkeä suunnitellessaan Silvennoinen jäntevöitti ja kehitti Kivisen kaavallisia ideoita ja toteutti alueen koillisosaa monumentaalisemman kokonaisuuden kallioiseen luonnonympäristöön. Hän sijoitti veistokselliset rakennukset porraskallioiden korkeuksiin hienovaraisesti, mutta suurpiirteisesti. Modernin arkkitehtuurin ihanteiden mukaisesti rakennukset saivat seisoa vapaasti harjanteen päällä laajojen viheralueiden ympäröidessä niiden modernia arkkitehtuuria. Asunnot olivat kokonsa puolesta uudenaikaisen isoja: esimerkiksi kaksiot olivat pääasiassa 60-66 m2 suuruisia. Monien asuntojen ikkunoista avautui panoraama vielä rakentamattomille Viikin pelloille sekä Vantaanjoen lähimetsiin – ylimpien kerrosten asunnoista näkyi aina merelle asti. Pihlajamäki houkutteli lapsiperheitä luonnonläheisyydellään, avaruudellaan ja palveluillaan. Suunniteltiinpa alueen takamaastoon myös maauimalaa.

Pihlajamäen lounaisosan ensimmäinen vaihe toteutettiin suurmuottitekniikalla, mutta toinen vaihe rakennettiin täyselementtitekniikalla. Uuteen tekniikkaan Silvennoinen haki asiantuntija-apua Ruotsista, sillä kyseessä oli täyselementtitekniikan pioneerihanke suomalaisessa asuntotuotannossa. Arkkitehti määritteli toteutuksen tarkasti aina elementtien valmistamisesta niiden asennusjärjestykseen. Kilpailuohjelman mukaisesti hän suunnitteli alueelle niin ikään lämpökeskuksen, paikallismyymälät sekä autotallit. Myöhemmin hän suunnitteli alueelle myös kansakoulun (nyk. Pihlajamäen ala-aste).

Silvennoinen oli kokenut asuinalueiden suunnittelija. Pihlajamäen kilpailun kanssa samoihin aikoihin valmistui esimerkiksi hänen yhdessä Dag Englundin kanssa suunnittelemansa asuinalue Tampereen Kalevankartanoon (1960). Kuten Pihlajanmäen lounaisosa, samaten Kalevankartano muodostui tornitaloista sekä aluetta nauhamaisesti reunustavista lamellitaloista. Kalevankartano erosi Pihlajamäestä kuitenkin esimerkiksi siinä, että asunnot olivat siellä huomattavasti pienempiä. Myös rakennustekniikka ja julkisivujen punatiiliverhous erosivat Pihlajamäen arkkitehtuurista olennaisesti. Myöhemmin Silvennoinen suunnitteli asuinrakennuksia muun muassa Mellunmäkeen, jonne hän laati seitsemän täyselementtirakenteisen lamellitalon suunnitelmat.

Lauri Silvennoisen viimeiseksi työksi jäi Roihuvuoren kirkko Helsingissä. Hän voitti kirkosta vuonna 1963 järjestetyn arkkitehtuurikilpailun ehdotuksellaan Kompositio 3. Ehdotus nousi kilpailussa edukseen, sillä se huomioi kirkko- ja myymäläkeskuksesta koostuvan asemakaavallisen kokonaisuuden. Kirkkokeskuksen sakraalitilat oli nostettu terassipihan tasoon, mikä lisäsi rakennuksen arkkitehtonista vaikutusta.

Roihuvuoren kirkossa tiili- ja betonipintojen dramatiikkaan yhtyy kirkossa toistuva kuusikulmainen muoto. Kuusikulmainen teema löytyy sekä kirkkosalin pohjamuodosta että kirkon yhteyteen rakennetusta kastekappelista. Myös lattialaattojen kennokuvio toistaa samaa teemaa. Idean geometriselle muodolle Silvennoinen sai 300-luvun kastekappelista. Arkkitehti kuoli äkillisesti vuonna 1969, ja keskeneräisen kirkon suunnittelutyön viimeisteli tämän työtoveri Keijo Laine.

* * *

Arkkitehtuurimuseo (ent. Suomen rakennustaiteen museo) sai Lauri Silvennoisen piirustuksia lahjoituksena omaisilta vuonna 1986. Luettelematon kokoelma käsittää joitakin Pihlajamäen rakennusten piirustuksia.