Takaisin arkkitehteihin »

Esko Korhonen
30.4.1923, Helsinki - 1994, Helsinki

Esko Uolevi Korhonen syntyi Helsingissä ja kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin suomalaisesta lyseosta vuonna 1941. Suomi oli juuri joutumassa uudelleen sotaan, minkä takia nuori ylioppilas joutui siirtämään tulevaisuudensuunnitelmiaan. Hänen veljensä Ahti Korhonen oli aloittanut arkkitehtuurin opintonsa jo vuonna 1939, ja isoveljensä mallin mukaan myös nuorempi veli kirjautui sodasta päästyään Teknilliseen korkeakouluun.

Esko Korhonen valmistui arkkitehdiksi vuonna 1949. Samana vuonna hän teki opintomatkan Saksaan, Sveitsiin, Italiaan ja Ranskaan. Valmistumisensa jälkeen hän työskenteli Olli Saijonmaan arkkitehtitoimistossa vuosina 1949-1950, missä työskenteli tuolloin myös Saijonmaan vaimo ja tuleva yhtiökumppani, vielä opiskeleva Eija Saijonmaa. Tämän jälkeen Korhonen oli Viljo Revellin arkkitehtitoimistossa vuosina 1950-1951, kunnes meni töihin Kulutusosuuskuntien keskusliiton (KK) asemakaavaosastolle. Hän aloitti KK:ssa vuonna 1951 ja vuonna 1952 hänet oli ylennetty jo liiton asunto-osaston toimistopäälliköksi. Tässä työssä hän oli vuoteen 1961 saakka.

1950-luku oli Korhosen uralla kiireistä aikaa. Hän sai mainetta suunnitellessaan yhdessä isoveljensä kanssa kolme punatiilistä rivitaloa, kaksi kerrostaloa ja huoltorakennuksen käsittävän kokonaisuuden Lauttasaareen. As. Oy Ekonomitalo (1952) oli 1950-luvun arkkitehtuurin tyylinäyte, jonka rakennuttivat 1940-luvulla Kauppakorkeakoulusta valmistuneet nuoret ekonomit omaksi kodikseen. Asunto-osakeyhtiön kerrostalojen julkisivut oli ajalle tyypilliseen tapaan rapatut. Rivitaloissa oli sen sijaan punatiilipinta, ja ne ovat nykyään asemakaavassa suojeltuja. Huolellisen suunnittelutyön ansiosta rakennukset muodostivat miellyttävän puutarhamaisen asuinympäristön, jossa yhdistyi sekä esteettisyys että arjen käytännöllisyys. Asunto-osakeyhtiön luonnonläheisyyteen oli kiinnitetty samankaltaista huomiota, mitä Korhonen jatkoi myös myöhemmissä töissään.

Toinen Korhosen 1950-luvun aikaa ja paneutumista vaatinut hanke oli mittava kaavoitustyö, jonka hän teki laatiessaan asemakaavan Roihuvuoreen KK:n rakennusliikkeen Helsingin asuntokeskuskunnan (Haka) rakennuttamalle alueelle. Kaavan hän suunnitteli 1950-luvun ihanteiden mukaan väljäksi ja maaston muotoja mukailevaksi korostaen alueen luonnonläheisyyttä kuten Lauttasaaressakin. Aluesuunnittelussa hän tavoitteli asukasystävällisyyttä hyödyntäen tietynlaista kyläajattelua kaavoittamisessaan. Hän halusi suunnitella lähiön, johon asukkaiden olisi helppoa juurtua pitemmäksikin aikaa.

Korhonen suunnitteli KK:ssa työskennellessään myös uudenaikaisia asuinkerrostaloja kuten As. Oy Hakanrinteen (1955) Roihuvuorentie 18:ssa. Vankat lamellitalot tehtiin betonista valamalla, ja niiden julkisivut olivat jo Lauttasaaren taloja huomattavasti uudenaikaisemmat. Asunnot saivat runsaasti päivänvaloa suurista ikkunoista, jotka takajulkisivuilla enteilivät jo funktionalismin suosimien nauhaikkunoiden paluuta arkkitehtuuriin. Uudenaikaista ilmettä rakennuksiin antoivat myös valkeaksi rapatun seinäpinnan kontrastina ikkunarivien alle sijoitetut maalaamattomat pellitykset.

Roihuvuoren aluetta suunnitellessaan Korhonen toimi vuosina 1953-1954 samalla sivutoimisena asemakaavaopin assistenttina Teknillisessä korkeakoulussa. Ammattikunta oli jo tuohon mennessä tunnustanut hänet taitavana asuntosuunnittelijana. Vuonna 1958 hän teki opintomatkan Kreikkaan, Egyptiin ja Turkkiin ja vuonna 1966 vielä Englantiin. Korhonen perusti oman toimistonsa vuonna 1961, kun hän alkoi keskittyä hänen yhdeksi tunnetuimmaksi työkseen muodostuneen Helsingin Pihlajamäen (1959-1965) suunnitteluun.

Pihlajamäkeen oltiin 1960-luvulla rakentamassa uutta näköalalähiötä. Alueen lounaisosaa rakennutti Sosiaalinen Asuntotuotanto toimisto Sato, ja Korhonen sai tehtäväkseen suunnitella asuinrakennuksia alueen koillisosaan, jonka rakennuttajana toimi Haka. Hänen avustajanaan toimi jo Roihuvuoren suunnittelutyössä avustanut nuori arkkitehti Sulo Savolainen. Arkkitehtien tehtävä oli laatia lähinnä asuinrakennusten suunnitelmat, mutta he osallistuivat työnsä edetessä myös Olli Kivisen alueelle laatiman asemakaavan (1959) hiomiseen.

Pihlajamäkeä työstäessään Korhonen keskittyi erityisesti asuntojen pohjaratkaisujen kehittämiseen. Hän pyrki suunnittelemaan mahdollisimman väljiä, joustavia ja muunneltavia asuntoja, jotka soveltuivat lapsiperheiden käyttöön. Lapsiperheiden tarpeisiin keskityttiin myös Hakan aluesuunnittelussa. Viihtyvyyttä pyrittiin lisäämään muun muassa monilla suojaisilla puistoilla, metsäpihoilla ja vihervyöhykkeillä sekä turvallisilla koulureiteillä.

Korhonen kokeili alueella uudenlaista terassirakennustyyppiä ”kerrosrivitaloa”, joka oli eräänlainen kerrostalon ja rivitalon yhdistelmä ylempien asuntojen kattoparvekkeineen ja alempien asuntojen omine pihoineen. Nelikerroksisen rakennuksen asunnot olivat epätyypilliseen tapaan myös kaksikerroksisia.

Pihlajamäessä pienemmät asunnot keskitettiin korkeisiin tornitaloihin ja pariin korkeampaan lamellitaloon, kun taas pitkien lamellitalojen asuntojen muunneltavuutta oli lisätty esimerkiksi huonetilaa jakavilla liukuoviratkaisuilla. Tornitalojen julkisivuissa Korhonen haastoi totutun nauhaikkunan lisäämällä siihen myös pystysuuntaisia ikkunarivejä. Maasälväntien tornitalojen ikkunaruudukot ovat Suomessa edelleen arkkitehtoninen erikoisuus.

Korhonen ehti urallaan toimia myös Helsingin kaupungin yleiskaava-arkkitehtina. Hän kuului Suomen Arkkitehtiliittoon sekä Suomen Taiteilijaseuraan ja oli Suomen Reserviupseeriliiton jäsen.

* * *

Arkkitehtuurimuseolla (ent. Suomen rakennustaiteen museo) on perikunnalta vuonna 2004 saatu Esko Korhosen kokoelma. Se käsittää useiden kilpailuehdotusten ohella muun muassa Pihlajamäen asuntojen ja Ekonomitalon piirustuksia.