Takaisin arkkitehteihin »

Onni Savonlahti
4.9.1911, - 4.8.1987,

Maisema-arkkitehti Onni Savonlahti kiinnostui puutarhasuunnittelusta jo nuoruudessaan. Keskikoulun suoritettuaan hän meni Viipurin taiteenystävien piirustuskouluun, jossa opiskeli vuosina 1933-1934. Hän pääsi harjoittelemaan puutarhan hoitoa muun muassa Helsingin kaupunginpuutarhaan, ja ryhtyi opiskelemaan Lepaan puutarhaopistossa vuonna 1935. Kun Savonlahti valmistui vuonna 1937, lähti hän tavan mukaan ulkomaille pätevöitymään. Hän täydensi opintojaan Ruotsissa sekä myöhemmin Kööpenhaminassa, missä suoritti Tanskan taideakatemian järjestämän suunnittelukurssin vuonna 1947.

Savonlahden ensimmäinen varsinainen suunnittelualan työpaikka oli alan tuon ajan tunnetuimman ja tuotteliaimman puutarha-arkkitehdin Paul Olssonin toimistossa. Hän työskenteli Olssonilla vuosina 1938-1944. Tämän jälkeen hän perusti oman suunnittelutoimistonsa, jonka nimissä työskenteli muun muassa laatiessaan pihasuunnitelmia muutaman muun nimekkään maisema-arkkitehdin tavoin Espoon Tapiolaan nousevaan uuteen puutarhakaupunkiin. Tapiolasta muodostuikin yksi Savonlahden uran merkittävimmistä suunnittelukohteista. Urallaan hän laati puutarhasuunnitelmia kuitenkin usealle muullekin paikkakunnalle – hän laati muun muassa Kuopion, Lappeenrannan ja Pohjois-Karjalan Keskussariaaloiden, Pamilon ja Lieksankosken voimalaitosten sekä Kotkan Summan tehtaan puistojen suunnitelmat. Helsingissä hänen tuotantoaan olivat esimerkiksi Malmin lastentarhan ja Sofianlehdon vastaanottokodin ympäristöt.

Savonlahti suosi maisemasuunnittelussaan suomalaisia kasveja ja pelkistettyä tyylikkyyttä. Hän arvosti kotimaisen luonnon omaleimaisuutta karuine kallioineen, herkkine koivikkoineen ja vihreine niittyineen. Savonlahti halusi työssään säilyttää ympäristön luonnonmukaisuuden ja autenttisuuden. Hän kritisoi hallitsemis- ja haltuunottoviettiä, jota ihminen liian geometrisissä tai koristeellisissa ympäristösuunnitelmissaan toteuttaa. Savonlahti suosi luonnon maastoa ja jo paikalla olleita puita. Hänen mukaansa puut saivat olla pihoilla, puistoissa ja puutarhoissa keskenään eri-ikäisiä ja lajeiltaan ja kooltaan erilaisia. Tapiolaa suunnitellessaan hän ei tahtonut tehdä siloteltuja tai koristeltuja pihasuunnitelmia, vaan uskoi erilaiseen ja omalaatuiseen ympäristöön, joka muodosti rakennusten kanssa harmonisen ja rauhallisen kokonaisuuden. Tapiolassa hän harkitsi kunkin puun kohdalla erikseen sen arvon ympäristön kokonaisuudelle ja pyrki säästämään ne, jotka olivat rakennusten “rytmin” kannalta tärkeitä. Tiestöä suunnitellessaan hän usein noudatteli paikalla olevien puiden ja kivien luonnollisesti määräämää reittiä. Hän saattoi kaareuttaa teitä myös siksi, että sai siten pienennettyä nousun jyrkkyyttä. Suunnitelmissaan Savonlahti suosi tieaineksen “upottamista” maaperään, jolloin tie “istui” tukevasti maastossa ja kantavat kerrokset tulivat maanpinnan tasoon. Hän näki menetelmän säästävän ympäröivää luonnontilaista maamassaa paremmin kuin maastosta nostettava tierakennelma.

Onni Savonlahti toimi myös monissa alansa luottamus- ja vapaaehtoistehtävissä. Hän oli Messukukka Oy:n hallituksen puheenjohtaja vuosina 1953-1960 ja Puutarharakentajat ry:n sihteeri yhdistyksen perustamisesta lähtien. Hän teki monia somistussuunnitelmia Suomen Messut ry:n näyttelyihin ja toimi asiantuntijana vuonna 1949 järjestetyssä Pohjoismaisen Puutarhanäyttelyn toimikunnassa. Tarmokkaan ja viitseliään luonteensa ansiosta hän saavuttikin alansa arvostuksen jo varhain.

* * *

Arkkitehtuurimuseo (ent. Suomen rakennustaiteen museo) sai lahjoituksena sukulaiselta Onni Savonlahden erittäin laajan piirustuskokoelman vuonna 1997. Originaalipiirustusten joukossa on muun muassa lukuisia Tapiolaan laadittuja piha- ja maisemasuunnitelmia. Kokoelmassa on myös esimerkiksi Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun kasvistosuunnitelmat.