Takaisin arkkitehteihin »

Kyösti Ålander
12.7.1917, Helsinki - 17.4.1975, Helsinki

Kyösti Ålander – Arkkitehtuurimuseon (ent. Suomen rakennustaiteen museo) ensimmäinen intendentti ja perustajahahmo teki mittavan elämäntyönsä arkkitehtuurin parissa ja ansaitsee siksi tunnustusta suomalaisen rakennustaiteen historiassa. Kyösti Kalervo Ålander kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1937. Hän ei ollut koulutukseltaan arkkitehti, mutta hänen kiinnostuksensa rakennettuun ympäristöön oli herännyt jo koulupoikana, minkä todistavat monet nuorella iällä eri aikakausien rakennuksista piirretyt tarkat ja selkeät arkkitehtuuriharjoitelmat. Ålanderia kiinnostivat historialliset julkisivut, mutta hän piirsi myös pohjapiirustuksia ja luonnoksia uudemmasta arkkitehtuurista. Funktionalismi oli tuohon aikaan uutta ja kekseliästä ja innoitti Ålanderia suuresti.

Myöhemmin Ålander alkoi kirjoittaa arkkitehtuurista alan lehdissä. Häntä tituleerattiin taidekriitikoksi ja hän ajoi teksteissään erityisesti funktionalismin asemaa. Ålanderin kirjoituksiin kuului esimerkiksi Suomen taiteen vuosikirjassa vuonna 1946 julkaistu kirjoitus Ajatuksia arkkitehtuurin asemasta. Monissa arkkitehtuurin puolustuspuheissaan hän analysoi funktionalismin “henkistä sisältöä” ja arvosteli vallitsevia arkkitehtuurikäsityksiä. Hän koki arkkitehtien ammattikunnan olevan aliarvostettu ja toivoi rakennutaiteen saavan kulttuurin osa-alueena ja taiteen muotona enemmän näkyvyyttä. Hän näki nykyarkkitehtuurin aikansa ilmentymänä ja toivoi sen saavan samankaltaista tunnustusta kuin esimerkiksi keskiaikainen kirkkoarkkitehtuuri. Hän nimittäin näki, että arkkitehtuuri heijastaa oman aikansa maailmantilaa.

Kyösti Ålanderin lehtikirjoittelua sekä arvostettiin että kritisoitiin. Yksi Ålanderin elämäntyöhön ehkä merkittävimmin vaikuttanut suosija oli arkkitehti Viljo Revell, joka “löysi” nuoren itseoppineen arkkitehtuurikriitikon ja pyysi tätä perustettavan Suomen arkkitehtiliiton kuva-arkiston hoitajaksi. Ålander suostui tehtävään ja hylkäsi parempipalkkaisen työnsä Airamin mainospäällikkönä. Valinnallaan hän saattoi heikentää taloudellista asemaansa, mutta pääsi samalla vaikutusvaltaiseen paikkaan ja itsensä kaltaiseen yhteisöön, suoraan hänelle rakkaan rakennustaiteen keskiöön. Ålander toimi Arkkitehtuurimuseon kuva-arkistoa edeltäneen SAFA:n arkiston hoitajana vuosina 1949-1956, kunnes ryhtyi vuonna 1956 vastaperustetun Suomen rakennustaiteen museon (nyk. Arkkitehtuurimuseo) intendentiksi eli museon ensimmäiseksi johtajaksi. Intendenttinä Ålander ehti toimia vuoteen 1975 eli elämänsä loppuun saakka. Muistokirjoituksessa arkkitehti Aulis Blomstedtin mukaan “miehen elämäntyön mitta ja hänen henkilökohtaisen elämänsä pituus” osuivat Ålanderin kohdalla tarkoin yhteen.

Kyösti Ålander muistetaan ennen kaikkea Arkkitehtuurimuseon arkiston alkuunpanijana ja museon ensimmäisenä johtajana. Hän järjesti arkiston huolellisesti siten, että hänen kädenjälkensä näkyy arkistossa yhä. Myös museon kirjasto oli Ålanderille tärkeä. Ålander jatkoi kirjoittamistaan edelleen museouransa aikana ja toimitti samaten paljon arkkitehtuurikirjallisuutta kuten kuva-arkiston ensimmäisen julkaisun Suomen Teollisuuden Arkkitehtuuria (1952). Kaksi vuotta myöhemmin julkaistu WSOY:n julkaisema Gustaf Strengellin muistokirja Rakennustaide renessanssista funktionalismiin oli niinikään Ålanderin kirjoittama.

Ålander otti arkkitehtuurin puolesta puhumisen enemmän kuin tosissaan. Museo- ja kriitikkouransa ohella hän toimi myös lukuisissa luottamustehtävissä. Hän oli Rakennustaiteen seuran ensimmäisen johtokunnan jäsen (1955-), Yhtenäiskouluyhdistyksen hallituksen jäsen (1955-), Suomen ulkomaisen tiedotustoiminnan neuvottelukunnan jäsen (1963-1966) ja Valtion Rakennustaidetoimikunnan jäsen (1968-1973). Vuonna 1974 hän sai professorin arvonimen.

***

Arkkitehtuurimuseo sai perilliseltä lahjoituksena Kyösti Ålanderin piirustuskokoelman vuonna 1994. Tähän pieneen kokoelmaan kuuluu Ålanderin laatimia luonnoksia ja ideaalisuunnitelmia pääasiassa 1940-luvulta.