1910-luku
Vuodesta 1914 lähtien oppikoulut jakautuivat viisiluokkaiseen keskikouluun ja kolmiluokkaiseen lukioon. Samana vuonna kun jako vahvistettiin, kiellettiin myös ruumiillinen kuritus kouluissa. Vielä 1910-luvun alkuvuosina arkkitehdit piirsivät koulurakennuksiin usein ”karsserin” eli arestihuoneen.
Karl Hård af Segerstad: Ratakadun kansakoulu, Helsinki 1909–1910/MFA
Epäsymmetriaa korostava jugendkausi ei kestänyt kovin kauan, sillä jo ennen vuotta 1910 siirryttiin arkkitehtuurissa eleettömämpään ilmaisuun. Symmetria ja suorat ikkunarivit palasivat julkisivuihin. 1910-luvulla vaikutteita omaksuttiin historiallisista tyyleistä, lähinnä ruotsalaisesta linna- ja kartanoarkkitehtuurista. Tämä suuntaus liittyi ensimmäiseen maailmansotaan, Suomen itsenäistymiseen Venäjästä ja läntisen vaikutuksen tietoiseen vahvistamiseen. 1910-luvulla koulurakennuksista pidettiin useita arkkitehtuurikilpailuja, mikä oli osoitus siitä, että niiden suunnittelua pidettiin tärkeänä yhteiskunnallisena tehtävänä.
W.G. Palmqvist: Kilpailuehdotus ”Piirretty kuu”, 1910-luku/MFA
W.G. Palmqvist: Kilpailuehdotus ”Piirretty kuu”, 1910-luku/MFA
1920-luku
Suomen itsenäistyminen 1917 antoi vauhtia yleisen oppivelvollisuuden toteuttamiselle. Vuonna 1921 vahvistettiin laki, joka teki 7–13-vuotiaat oppivelvollisiksi. Kaikille taattiin kuusivuotinen maksuton kansakoulu. Kaupunkien oli määrä panna laki toimeen viiden vuoden kuluessa sen vahvistamisesta, maaseutukunnille aikaa annettiin kuusitoista vuotta.
Vaikka monet yksityiset oppikoulut siirtyivät 1920-luvulla valtion omistukseen ja muutettiin lyseoiksi, rakennettiin edelleenkin myös yksityisiä oppikouluja. Yksityisissä kouluissa järjestettiin maksullinen ruokailu, mistä syystä rakennusten tilaohjelmiin lisättiin ”keittolat”. Samoihin aikoihin aloittivat toimintansa myös ensimmäiset koululääkärit. 1920-luvulla alettiin käyttää audiovisuaalisia laitteita opetuksen tukena. Kallion kansakouluun hankittiin ensimmäinen elokuvaprojektori.
Samana vuonna kun oppivelvollisuuslaki vahvistettiin, julistettiin uusi kilpailu maalaiskansakoulujen tyyppipiirustuksista. Ohjelmassa todettiin, että rakennusten tuli edustaa kansanomaista vaatimattomuutta. Maaseutukoulut rakennettiinkin edelleen hirsistä ja lämmitettiin puu-uuneilla. Aikaisemmista mallikouluista poiketen rakennukset olivat kaksikerroksisia ja niissä oli mansardi-, auma- tai harjakatto. Ikkunat olivat moniruutuiset, ja julkisivut oli jaoteltu symmetrisesti erilevyisin listoin.
Gunnar Taucher: Kansakoulu, kilpailuehdotus ”Kirkkokylä”, 1921/MFA
Väinö Vähäkallio: Kallion yhteiskoulu, Helsinki 1929/MFA
Kaupunkikoulujen pääasiallinen rakennusmateriaali oli 1920-luvulla tiili. Ne saattoivat olla 4–5-kerroksisia. Rakennusten julkisivut rapattiin sileiksi ja koristeltiin kipsiornamentein. Koristelu edusti ajalle tyypillistä hienostunutta klassismia. Pohjaratkaisut olivat selkeitä ja perustuivat useimmiten sivu- tai keskikäytäväjärjestelmälle. Käytävät olivat leveitä ja pääportaikot auloineen juhlavia.
Eva Kuhlefelt-Ekelund: Ruotsalainen tyttökoulu, Helsinki 1928–29/MFA